Jorma Tenovuo

Tiistaina 26.2.2013 lähdimme Outin kanssa lintureissulle kohti Tanskaa ja erityisesti Vattimeren (Vadehavet) aluetta lounaisessa Jyllannissa. Ajelimme aamulla Hesan lentokentälle, jossa tapasimme retkikumppanimme Kari Varvikon – jo pari Vattimeren reissua tehneen ”konkarin”.  Karihan on aiemmin ollut mukana Skaftung Naturen kahdella Tanskan lintukurssilla. Nousimme klo 11.20 Finnairin lennolle Kööpenhaminaan, jonne saavuimme vähän etuajassa klo 11.50 paikallista aikaa. Vuokraamosta noudimme Opel Corsan, jonka kanssa lähdimme ajelemaan kohti Jyllantia. Matkalla pysähdyimme Själlannin lounaisosassa Skaelskor’in pikkukaupungin keskustassa, jonka venesatamassa on pidemmän aikaa oleskellut pikkulapasotka. Tunnin yrityksellä lintua ei kuitenkaan löytynyt – paikalla oli parituhatta nokikanaa, n. 100 tukkasotkaa, 12 punasotkaa, 22 pikku-uikkua, pari harmaahaikaraa ja läheisellä pellolla n. 120 merihanhea. Myöhemmin selvisi että pikkulapasotkaa ei oltu nähty enää 24.2. jälkeen, oli vaihtanut varmaankin paikkaa. Teiden varsilla oli mm. 11 hiirihaukkaa, pari tuulihaukkaa ja sadoittain mustavariksia. Päämääränämme oli Tanskan vanhin kaupunki Ribe, jonne saavuimme klo 17.30 – matkaa Köpiksestä kertyi n. 280 km mutta moottoritietä ja siltoja pitkin ajo taittui leppoisasti. Vähän ennen Ribeä tien vieressä oli n. 150 laulujoutsenta, joiden joukossa näkyi ainakin 3 pikkujoutsenta.

LAULUJOUTSENIA RIBEN TIEN VARRELLA

Majoituimme Danhostel Ribeen, josta olimme varanneet huoneet – upealla paikalla oleva siisti ja tilava majapaikka, josta oli vain n. 200 metrin matka Riben vanhaan kaupunkiin. Illalla kävelimmekin syömään tunnelmalliseen Sälhunden-ravintolaan, jonka jälkeen uni veikin pian voiton.

ERINOMAINEN MAJAPAIKKAMME JA VUOKRA-AUTOMME

Keskiviikkona 27.2.2013 heräsimme tiheän sumun keskelle. Yöllä oli pakkasta, ilma oli tyven ja kostea sumu kietoi kaiken sisäänsä. Aamiaisen jälkeen lähdimme kuitenkin liikkeelle mutta sumu esti lintuhavainnot lähes koko aamupäivän ajan. Ajettiin Esbjergin läpi Hertingiin ja sieltä edelleen Blåvandiin. Vasta loppupätkällä sumu hiukan hellitti ja nähtiin ekat hanhiparvet pelloilla. Blåvandissa ajoimme Lille Strandvej’n päähän rannalle, jossa oli jo neljä saksalaista bongaria hakemassa paikalla oleskelleita kyhmypilkkasiipeä ja amerikanmustalintua tuhansien melaniittojen joukosta. Parin tunnin haku isohkolla porukalla ei kuitenkaan tuottanut tulosta, välillä sumukin edelleen haittasi. Puolenpäivän jälkeen lähdimme kylälle makoisalle kahville ja ajelimme sitten niemenkärkeen majakalle ja lintuaseman kupeelle (lintuverkot jo paikallaan puutarhassa). Näkyvyyden parannuttua ja tuulen tyynnyttyä palasimme vielä Lille Strandvej’lle ja nyt kesti vain kymmenkunta minuuttia kun koiras amerikanmustalintu löytyi hienosti rannan edustalta uimasta. Lintu siirtyi pian taas ulommas eikä siitä järkkärillä mitään kunnon kuvaa olisi saanutkaan.

AMERIKANMUSTALINTU LÖYTYI

Jatkoimme matkaa hiljalleen kohti Ribeä, pidemmät pysähdykset teimme Billumin eteläpuolella, Hertingin ja Esbjergin puolivälissä sekä Sneum Digesössa kunnes saavuimme Ribeen vähän viiden jälkeen. Päivän muista lajeista ja lukumääristä mainittakoon mm. 15 laulujoutsenta, 70 lyhytnokkahanhea, 80 tundrahanhea, 20 merihanhea, n. 500 valkoposkihanhea, 9 sepelhanhea, n. 400 ristisorsaa, n. 150 haapanaa, 25 jouhisorsaa, 40 haahkaa, tuhansia pilkkasiipiä ja mustalintuja, 8 allia, 8 hiirihaukkaa (joista 1 börringe), n. 500 meriharakkaa, 55 isosirriä, 3 isokuovia, 4 kiurua ja 4 nokivarista. Kovin on lintujen muuttorintamalla vielä hiljaista. Illalla syötiin taas mainio ateria, nyt Weis Stue ravintolassa.

ISOT MERIHARAKKAPARVET OLIVAT UPEITA

Torstaina 28.2.2013 näkyvyys oli parempi, utuinen kylläkin, ja taivas oli edelleen paksun pilvimassan peittämä. Länsituuli oli n. 6 m/s ja ilma aika kolea. Aamiaisen jälkeen kierrettiin ensin Kammerslusen ympäristön niityt ja pellot, sitten ajettiin Mandön saarelle, jossa viivyttiin noin puolitoista tuntia, jotta ehdittiin vielä alaveden aikaan takaisin mantereelle – tie kun peittyy kokonaan myöhemmin iltapäivällä yläveden aikaan. Juotiin ”välikahvit” Vattimeren luontokeskuksessa, jonka jälkeen ajettiin Römön saarelle pysähdellen pengertiellä. Käytiin saaren pohjoisosassa ja varsinaiset päiväkahvit juotiin saaren eteläkärjen ’bagerissa’… Mantereelle palattuamme kierreltiin Ballum engen niittyjä ja päätettiin retki Höjer Slusen suluille, josta ajettiin iltahämärissä takaisin Ribeen. Illallinen syötiin nyt ravintola Backhausissa, aivan erinomainen paikka tämäkin.

TUNDRAHANHIA OLI LÄHES YHTÄ PALJON KUIN MERIHANHIA!

Päivän lintuhavainnoista mainittakoon 30 laulujoutsenta, n. 35 lyhytnokkahanhea, 80 tundrahanhea, 40 merihanhea, n. 2000 valkoposkihanhea, 110 sepelhanhea, n. 600 ristisorsaa, 13 jouhisorsaa, uivelo, sinisuohaukka, 7 hiirihaukkaa, 3 piekanaa, 3 tuulihaukkaa, n. 400 meriharakkaa, tuhansia määrittämättömiä kahlaajia (ilm isosirrejä) etäällä parina pilvenä, 8 suosirriä, punakuiri, n. 500 isokuovia ja töyhtöhyyppä. Huonojen valojen takia kuvasaalis jäi vähän odotettua vähäisemmäksi mutta jotain toki sentään.

SINISUOHAUKAT OLIVAT JO MUUTOLLA

Perjantaina 1.3.2013 päivä valkeni aurinkoisena ja heikkotuulisena, lämpöä oli päivällä 6 astetta. Hieno sää! Aamiaisen jälkeen kurvattiin jälleen Kammersluselle ja sieltä tunniksi Mandön pengertielle staijaamaan. Matkaa jatkettiin Blåvandiin, jossa juotiin mainiot kahvit (ulkopöydissä!) kunnes jätettiin Outi tutustumaan majakkaan ja Karin kanssa siirryttiin Lille Strandvej’n päähän kiikaroimaan ja putkeilemaan. Viihdyttiin paikalla noin tunti kunnes jatkettiin Esbjergin rannan kautta Sneum Sluselle, engelle ja Digesön vesialueelle, jossa vietettiin loppuiltapäivä. Ribeen palattiin auringon jo laskettua.

MEIKÄLÄINEN BLÅVANDIN RANNOILLA

Tänään nähtiin mm. kaakkuri, 2 kuikkaa, 70 pikkujoutsenta, n. 150 laulujoutsenta, 11 lyhytnokkahanhea, n. 200 tundrahanhea, n. 500 merihanhea, metsähanhi, kanadanhanhi, n. 4000 valkoposkihanhea, n. 300 ristisorsaa, 10 allia, varpushaukka, 15 hiirihaukkaa, 3 piekanaa, 2 tuulihaukkaa, n. 500 meriharakkaa, n. 150 isokuovia, 32 punajalkavikloa, yli 100 kiurua, niittykirvinen ja n. 250 kottaraista. Illallinen nautittiin nyt Jacob’s Steak Housessa. Blåvandissa yritettiin tunnin ajan löytää kyhmypilkkasiipeä, tuloksetta. Vaikea homma, paikalla on tuhansia melaniittoja joista osa liian kaukana, aaltojen väleissä tai nukkuvana. Tarvittaisiin mieluiten parikymmentä kaukoputkityyppiä haravoimaan merta ja kelluvia vesiäisiä… No, eipä tuo laji minulle mikään kynnyskysymys ole, kuvaamaanhan tänne on tultu.

PIKKUJOUTSENIA NÄHTIIN YHTEENSÄ VAJAA SATA

TUHANSIEN ISOSIRRIEN MUODOLTAAN MUUTTUVAT PILVET OLIVAT VAIKUTTAVIA

Aamulla nähtiin myös tuhansien isosirrien pilvimuodostelma, joka pyöri merellä Mandön suunnassa, ilmeisesti muuttohaukan pelottamana. Kuvaaminen ei täällä ole ihan helppoa sillä – vaikka lintuja on lukumääräisesti paljon – etäisyydet ovat pitkiä ja varsinkin laskuvedellä linnut ovat tosi kaukana.

TYYPILLINEN NÄKYMÄ: ISO VALKOPOSKIHANHIPARVI PELTOJEN YLLÄ

Lauantaina 2.3.2013 otettiin lintujutut vähän rennommin ja annettiin sijaa myös kulttuurille. Aamupäivällä kierrettiin Kammerslussenin lenkki, sitten ajettiin Ballum engen alueelle, sieltä Höjerin sululle ja päiväkahville Tönderin vanhankaupungin bagerihin. Palattiin Ribeen ja käytiin tuomiokirkossa, myös tornin huipulla, ja tutustuttiin hienoon Riben taidemuseoon, jossa oli skagenilaistaiteilijoiden näyttely. Illansuussa ajettiin vielä Sneum Digesöhön, josta palattiin Ribeen Kammerslussenin kautta. Sää oli taas pilvinen, illansuussa tihkusadettakin, ja länsituuli oli nyt navakka – yli 10 m/s.

NÄKYMÄ RIBEN KIRKONTORNISTA

JALOHAIKARA LÖYTYI KAMMERSLUSENIN LÄHELTÄ

Päivän linnuista mainittakoon jalohaikara, 12 harmaahaikaraa, 10 laulujoutsenta, n. 60 tundrahanhea, 200 merihanhea, n. 10.000 valkoposkihanhea, n. 100 ristisorsaa, 2 sinisuohaukkaa, varpushaukka, 12 hiirihaukkaa, 2 piekanaa, 2 tuulihaukkaa, 3 liejukanaa (Riben keskustassa), n. 1000 meriharakkaa, 120 isokuovia, 30 pulmusta ja 3 harmaasirkkua. Illallinen syötiin Weis Stuessa.

TUNDRAHANHET RIVISSÄ

Sunnuntaina 3.3.2013 oli tällä erää viimeinen retkipäivämme, jonka saimme tehdä aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä, lämpöäkin oli jo 8 astetta eli tosi keväinen fiilis! Aloitimme totutusti Kammerslusin kierroksella, jatkoimme pengertietä alaveden aikaan Mandöhön, josta palasimme mantereelle klo 13.30 aikoihin. Käytiin juomassa maittavat päiväkahvit Riben Bagerissa, jonka jälkeen vierailimme Riben lintutornilla. Jatkettiin vielä Sneum Digesöhön ja sieltä Darumin ja Kammerslusen kautta illaksi takaisin Ribeen.

VANHA MUUTTOHAUKKA VAANI KAHLAAJIA MANDÖN PENGERTIELLÄ

MANDÖN MAISEMIA JA HANHIA

Hyvä lintu- ja kuvauspäivä tuotti mm. pikku-uikun, 4 uiveloa, 12 harmaahaikaraa, 4 laulujoutsenta (alkavat jo häipyä pohjoisemmas), 13 lyhytnokkahanhea, n. 200 tundrahanhea, 150 merihanhea, n. 10.000 valkoposkihanhea, n. 300 ristisorsaa, 45 haapanaa, sinisuohaukan, varpushaukan, 10 hiirihaukkaa, 4 piekanaa, 2 tuulihaukkaa, ad-muuttohaukan (Mandön pengertiellä), n. 100 meriharakkaa, 90 töyhtöhyyppää ja n. 100 isokuovia. Mandön pengertien tuntumasta löytyi ruokailemasta peräti 23 (!) tunturikiurun parvi sekä n. 30 vuorihemppoa. Lisäksi nähtiin Sneumissa 48 pulmusta, lintutornin lähellä viitatiainen ja Kammerslusen lähellä 5 harmaasirkkua. Tundrahanhella havaittiin tänään vihreä kaularengas  J 73 ja lyhytnokkahanhella sininen X9. Mistähän lienevät? Illallinen nautittiin mainiossa Sälhundessa hienon retkipäivän päätteeksi.

VALKKARIMASSAA MANDÖSSÄ

TUNTURIKIURUJA LÖYTYI PERÄTI 23 YKSILÖÄ!

Maanantaina 4.3.2013 oli paluupäivä Suomeen. Sää oli yhä aurinkoinen mutta yöllä pakkasta ja aamulla pakkassumua. Aamiaisen jälkeen pakattiin tavarat ja lähdettiin hiljalleen ajamaan kohti Kööpenhaminaa. Ensin tehtiin kuitenkin vielä Kammerslusen kierros, jossa nähtiin mm. n. 300 tundrahanhea ja 4 lyhytnokkahanhea. Matkalla Köpikseen nähtiin tien varrella n. 250 laulujoutsenta ja paljon metsähanhia. Pysähdyttiin maittavalle leivoskahville Kögen viehättävään vanhaan rannikkokaupunkiin ennen lentoasemalle ajoa. Lento Hesaan lähti puoli tuntia myöhässä ja Hesaan saavuttiin klo 20.40. Autolla ajettiin takaisin Turkuun hankalassa alijäähtynyttä vettä tihuttavassa kelissä ja saavuttiin perille klo 23 aikoihin tyytyväisinä hienoon matkaan.

HARMAAHAIKAROITA OLI MONESSA PAIKASSA

Epilogi

Lounais-Tanska – erityisesti Vattimeren rannikko – on hieno retkeilyalue ja erinomainen kohde aloittaa kevätmuuton seuranta kun Suomessa on vielä talvista. Alueella talvehtii satoja tuhansia lintuja eli katsottavaa riittää vaikka muutto ei olisi vielä oikein vauhdissakaan. Ribe on majapaikkana aivan erinomainen sijainniltaan, matkat ovat varsin lyhyitä eri kohteisiin. Toisaalta etäisyydet ovat pitkiä koska rannikko on hyvin alavaa ja varsinkin laskuveden aikaan monet linnut ruokailevat kaukana. Mekin opimme nyt että retki kannattaisi ajoittaa aikaan jolloin nousuveden huippu ajoittuisi varhaiseen iltapäivään, näin mahdollisuudet nähdä ja kuvata lintuja kasvavat. Tiet ovat hyviä, ihmiset ystävällisiä ja muita orneja tavattiin melko usein, lähinnä tanskalaisia ja saksalaisia, joilta saatiin joitakin hyviä vinkkejä. Ajankohtaiset lintutiedot alueelta löytyvät linkistä: http://www.dofbasen.dk/observationer/index.php – sieltä voi valita alueen Dof-sydvestjylland. Meille suureksi avuksi oli tietysti se, että Kari oli jo kahtena keväänä retkeillyt alueella ja tunsi paikat. Karin järjestelyt ja seura olivat muutenkin aivan erinomaiset. Blåvandissa toimii lintuasema, jonka veppisivuja voi seurata täältä: http://blaavandfuglestation.wordpress.com/

Meille kertyi koko ajalta ajokilometrejä 1501, joista Köpis-Ribe väli oli noin 285 km yhteen suuntaan. Lajeja näimme 78 mutta emme mitenkään niitä erityisemmin hakeneet koska kuvaus oli etusijalla. Samasta syystä kyhmypilkkasiipikin jäi näkemättä – viikonloppukäynti Blåvandissa olisi varmaan tuottanut tuloksen koska isommalla ornimäärällä lintu oli toki löytynyt molempina viikonlopun päivinä.

LYHYTNOKKAHANHIA NÄHTIIN PÄIVITTÄIN

Tiistai-iltana 12.2.2013 alkoi loma-, lintu- ja kuvausmatkamme Omanin Salalahiin. Ajelimme kevyessä lumisateessa illaksi Outin kanssa Turun lentoasemalle, josta koneemme lähti parikymmentä minuuttia myöhässä Tukholmaan, Arlandan kentälle. Yöksi majoituimme lentoasemalle SAS Blu SkyCity- hotelliin, lähtö Omaniin on aamulla klo 06.00.

Keskiviikkoaamuna 13.2.2013 herätys oli tietysti jo turhan aikaisin, uni olisi vielä maittanut. Lentoasemalla tavattiin muut matkakumppanimme – Markku Salon, Inari Uusimäen, Eero ja Ilona Paavilaisen ja Sirviön Jukan. Täpötäysi Solresorin charterkone Salalahiin lähti likimain ajallaan ja matka sujui mukavasti – välillä tehtiin puolen tunnin välilasku Larnacassa Kyproksella, josta jatkettiin Arabian niemimaan yli Salalahiin. Perille saavuttiin klo 17.50 paikallista aikaa runsaan 8 tunnin lentomatkan jälkeen. Bussilla ajettiin lentoasemalta hotelli Crowne Plazaan, jossa Forsmanin Dick jo odottelikin meitä. Pimeys oli laskeutunut, syötiin kevyt illallinen ja vaihdettiin kuulumisia. Outin kanssa tehtiin vielä pieni iltakävely valtameren rantaan ja nautittiin yli 20 asteen iltalämmöstä ja komeasta tähtitaivaasta.

OMANIN MAISEMAT OVAT MONIN PAIKOIN KUVANKAUNIITA

Torstaina 14.2.2013 aloitettiin aamiaisella klo 06.30, jonka jälkeen katsastettiin rannan kahlaajat ja tiirat sekä puutarhan lajit. Nähtiin mm. 5 mustapyrstökuiria, pari valkoposkitiiraa, pihamainoja, oliivikutojia, oliivirillejä ym tyyppilajistoa. Koska tarvitsimme kaksi autoa niin toisen vuokraus hoidettiin myös aamulla, jotta päästiin matkaan. Sää oli koko päivän pilvetön, heikko merituuli ja lämpöä oli 28 astetta. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli East Khorin vesialue, josta heti löytyi paikalla talvehtinut parvi, jossa 5 neitokurkea (4ad1juv) ja 1 tavallinen kurki. Upea! Paikalla nähtiin myös mm. ruskohaikara, intianriisihaikara, useita rääkkähaikaroita, 2 pronssi-iibistä, 4 flamingoa, pitkäpyrstöjassana, aavikkotasku, pikkumehiläissyöjä ja sitruunavästäräkki.

NUORI JA VANHA NEITOKURKI POSEERAAVAT – YKSI ”TOIVELAJINI”

Loppupäivä oleskeltiin vähän pohjoisempana olevan Taqah’in pikkukaupungin alueella ja rannoilla, jossa nähtiin mm. yli 600 sokotranmerimetsoa, 5 ruskosuulaa, 2 naamiosuulaa, 3 kalasääskeä, 2 idänmehiläishaukkaa (toinen Per api x Per pti risteymä), 3 keisarikotkaa, 8 kiljukotkaa, 5 pikkukotkaa ja afrikanhaarahaukkapari (M. aegyptius). Rannalla nähtiin mm. satoja/tuhansia aroharmaalokkeja, heuglini-selkälokkeja, 5 hietatiiraa, 8 arabiantiiraa, n. 20 töyhtötiiraa, n. 50 pikkutöyhtötiiraa, 3 riuttatiiraa ja 5 valkosiipitiiraa. Kahlaajista mainittakoon siperiankurmitsa, vesipääsky, ylänkötylli ja hienoimpana uskomattoman sympaattiset n. 10 pikkupääskykahlaajaa. Muista lajeista mainittakoon vielä n. 15 kauluskaijaa, 10 aavikkopääskyä, nummikirvinen, punapyrstölepinkäinen, 6 hohtomedestäjää ja muutama hopeanokka. Hotellille palattiin n. klo 17.30 ja paikalla nähtiin vielä n. 20 punakottaraisen parvi. Hieno lintupäivä (84 lajia) ja paljon hyviä kuvia! Päivällä tavattiin sattumalta Jens Eriksen – Omanin linnuston paras tuntija ja opas- ja valokuvakirjojen kirjoittaja ja kuvaajaguru täälläpäin maailmaa. Tänään myös tankattiin isompi auto, johon meni bensaa 110 litraa ja maksoi kokonaista 30 euroa! Illallinen syötiin hotellilla ja iltahuudon jälkeen kömmittiin hiljalleen nukkumaan…

PIKKUPÄÄSKYKAHLAAJA LENNOSSA

DICK FORSMAN JA JENS ERIKSEN – MOLEMMILLA VALTAVASTI TIETOA OMANIN LINNUSTOSTA

Perjantaina 15.2.2013 taivas oli edelleen pilvetön mutta puhalsi melko reipas ns. shamal-tuuli sisämaasta päin ja nostatti vähän hiekkaakin. Lämpötila oli kuitenkin päivällä 33 astetta. Retkialueena oli tänään Raysutin alue – ensin puhdistamo, sitten kaatopaikka ja lopuksi kalasatama (jossa myös kahviteltiin). Paluumatkalla pysähdyttiin tunniksi West Khor’ille ja illansuussa pistäydyttiin vielä East Khor’ille mutta paikalla oli satoja autoja (paikallinen vapaapäivä) ja linnut kateissa. Tänään oli erityisesti petolintujen päivä sillä havaittiin idänmehiläishaukka, kalasääski, 2 ruskosuohaukkaa, arohiirihaukka, 10 kiljukotkaa (joista 2 fulvescens-muotoa), n. 400 arokotkaa, 5 keisarikotkaa, pikkukotka ja tuulihaukka. Puhdistamolla nähtiin mm. kääpiöhuitti, 20 pitkäjalkaa, 8 lampivikloa, metsäviklo, n. 30 savannihietakyyhkyä, sitruunavästäräkki, nummikirvinen, papyruskerttunen, n. 10 hopeanokkaa ja afrikankastanjasirkku.

KAATOPAIKAN KOTKAMASSAA

KOTKISTA SUURIN OSA OLI NUORIA AROKOTKIA

Kalasatamassa havaittiin mm. n. 700 kattohaikaraa, 2 pikkukuovia, naurulokki, Omanin kautta aikain 17. kalalokki (jota Eriksenit saapuivat katsomaan ja kuvaamaan) sekä mustapäälokki, jota päästiin kuvaamaankin. Petojen lisäksi kaatopaikan tuntumassa nähtiin myös mm. 4 lyhytpyrstökorppia ja pikkukiuru. West Khor’illakin oli mukavasti lintuja – mm. ruskohaikara, pikkujalohaikara, pronssi-iibis, 2 intiankääpiösorsaa (koiras ja naaras), 4 kruununokikanaa, 10 valkoposkitiiraa, 3 valkosiipitiiraa, nummikirvinen, papyruskerttunen ja sitruunavästäräkki. Palatessamme hotellille East Khor’ilta (iltapäiväkahvin jälkeen) löysimme vielä mm. pikkumehiläissyöjän ja 2 savannikiurua sekä hotellilla jälleen n. 20 punakottaraista. Illallinen nautittiin jo totutusti hotellilla ja retken lajimäärä on nyt 110. Kilometrejä kertyi tänään 69.

KYLMÄ JUOMA JA KAHVITKIN MAISTUIVAT!

Lauantaina 16.2.2013 tuuli heikkeni, taivas oli selkeä ja lämpöä n. 30 astetta. Aamiaisen jälkeen aloitettiin retkeily Khor Taqah’illa, jossa nähtiin mm. 3 ruskohaikaraa, 2 kiljukotkaa, 3 keisarikotkaa, 3 ruskosuohaukkaa, 5 sinirintaa, 2 punapyrstölepinkäistä, 4 taivaanvuohta ja kaikkiaan 6 suippopyrstökurppaa, jotka ponkaisivat yksitellen lentoon ruovikon reunasta. Taqahin rannassa nähtiin nuori ja vanha afrikanhaarahaukka ja kaupungin koillispuolen kuivalta soranummelta löydettiin tien vierestä koiras ja naaras saharanvarpuskiuru. Jokunen kuvakin saatiin vaikka väreily jo haittasikin.

SUIPPOPYRSTÖKURPPIA NÄHTIIN USEITA

Matkaa jatkettiin Kohr Rourille, jossa viivyttiin pari tuntia hienossa maisemassa temppelin raunioiden tuntumassa, aivan rannassa. Paikalla nähtiin mm. jalohaikara, pikkujalohaikara, 2 kapustahaikaraa, 2 pronssi-iibistä, n. 40 flamingoa, 2 intiankääpiösorsaa, 3 ruskosotkaa sekä kuollutta flamingoa syöneet vanha kiljukotka ja vuorikotka. Lisäksi havaittiin mm. määrittämätön isolepinkäinen, 2 nummikirvistä ja sitruunavästäräkki. Ajeltiin eteenpäin vuorille ja pysähdyttiin ylös maittavalle kahville, samalla nähtiin mm. käärmekotka sekä useita lyhytpyrstökorppeja ja afrikankastanjasirkkuja.

ESIAIKUINEN KEISARIKOTKA ON HIENO ILMESTYS

INTIANKÄÄPIÖSORSAN SIIPIEN VÄRITYS ON LAJILLE HYVIN TUNNUSOMAINEN

Iltapäivä retkeiltiin Tawi Attarin alueella ja käytiin mm. kuuluisalla Sink Hole’lla (n. 250 metriä syvä vajoama). Tankatessamme kylällä pienempää autoamme havaittiin jo kauempaa muutama korppikotka ja päivästä tulikin komea – hanhikorppikotka, 2 munkkikorppikotkaa ja n. 10 korvakorppikotkaa pyörivät kylän kaakkoispuolella, jossa oli ilmeisesti jokin kuollut eläin syötävänä. Hanhikorppikotka on täällä rari mutta varsinainen jymy oli 2 munkkikorppikotkaa – vasta 3. havainto lajista Omanissa kautta historian! Soitimme paikalta Hanne ja Sven Eriksenille, jotka sattuivat olemaan vain muutaman kilometrin päässä. Saapuivat nopeasti paikalle ja hekin saivat munkkikorppikotkista myös kuvadokumentit, puhumattakaan Omaninpinnasta.

OMANIN KAUTTA AIKAIN 3. MUNKKIKORPPIKOTKA OSUI REITILLEMME

MUNKKIKORPPIKOTKIA KOVIN KUVATTIIN MUTTA OLIVATHAN NE AIKA ETÄÄLLÄ

Paikalla näimme myös mm. vuorikotkan, ainakin 5 keisarikotkaa, 6 arokotkaa, n. 12 tuulihaukkaa, pikkukotkan ja pikkulinnuista 3/2 arabiansurutaskua (O. lugentoides), 2 isopurppuramedestäjää ja n. 15 arabianhemppoa. Tämähän on ainoa paikka Omanissa, jossa viimemainittua lajia esiintyy. Tyytyväisinä näkemäämme lähdimme takaisin kohti Salalahia mutta matkalla blokattiin Shahanawt-farmin mullospellolta 5 savannihietakyyhkyn seurasta peräti n. 400 yksilön parvi siperiankurmitsoja, joiden joukossa pellolla lepäili myös yksinäinen kaspiantylli! Uskomaton parvi, joka parikymmenen minuutin tarkkailun jälkeen yhtäkkiä nousi lentoon ja hävisi merenrannan suuntaan. Palattiin hotellille klo 17.50 ja heti kuuden jälkeen pihapuihin saapui jälleen yöpymään n. 20 punakottaraista. Kilometrejä kertyi tänään 120 ja retken lajimäärä kipusi 131 lajiin. Illallinen ja uni maistuivat yhtä hyviltä loistavan lintupäivän jälkeen…

KORPPI AHDISTAA KORVAKORPPIKOTKAA

VUORIKOTKA PYÖRÄHTI HIENOSTI SINK HOLE’SSA

SIPERIANKURMITSOJA OLI SATAPÄINEN PARVI

Sunnuntaina 17.2.2013 lähdettiin taas aamiaisen jälkeen liikkeelle, nyt etelään kohti Jemeniä (mutta ei Jemeniin!). Päivä oli taas selkeä, vähän merituulta ja lämpöä 28 astetta. Oltiin lähes koko päivä Al Mughsayl’in alueella n. 45 km Salalahista – beachilla, khorilla, wadissa ja aluksi tien varren laaksossa, josta löytyi kohtalaisella hakemisella n. 30 mustalakkipyytä. Saatiiin niistä ihan kelpo kuviakin ja paikalla hyöri myös mm. pikkumehiläissyöjä, sinirastas, hohtomedestäjä ja käärmekotka. Päiväkahvilla käytiin Cafe Mocca’ssa edessämme hieno merimaisema.

MUSTALAKKIPYY ONNISTUTTIIN MUKAVASTI KUVAAMAAN

Päivän muita havaintoja alueelta olivat mm. 5 ruskosuulaa, n. 800 sokotranmerimetsoa, jalohaikara, pikkujalohaikara, intianriisihaikara, 3 kalasääskeä, 6 kiljukotkaa, arokotka, keltapäähaukka (jolla remmit jaloissa), 12 töyhtötiiraa, 2 pikkutöyhtötiiraa sekä pikkulinnuista pallidirostris-isolepinkäinen, 6 aavikkokiurua, sitruunavästäräkki, 2 nummikirvistä, 6 arotaskua, 6 arabiansurutaskua, 2 papyruskerttusta ja ehkä parhaimpana paikalla talvehtinut mutta hankalasti löydettävä persiantasku. Khorilla nähtiin mm. 4 intiankääpiösorsaa.

PALLIDIROSTRIS-ISOLEPINKÄISIÄ NÄIMME KAKSI

MUSTAVALKOISTEN LINTUJEN KUVAAMINEN KOVASSA VALOSSA ON HANKALAA – KUVASSA ARABIANTASKU

Paluumatkalla hörpättiin makoisat iltapäiväkahvit lähellä kalasatamaa ja ajettiin vielä aivan hotellimme tuntumassa olevalle Al Baleedin rakennustyömaa-alueelle, josta löytyi Eriksenien vihjeen perusteella 3 intianviheltäjäsorsaa (Lesser Whisling Duck) – oli jopa Dickille uusi Omanin laji eikä ihme sillä kyseessä on vasta Omanin 2. havainto ko. lajista! Paikalla näimme myös n. 30 pronssi-iibistä, n. 30 valkosiipitiiraa, 5 ruskohaikaraa ja taas hienosti 6 pikkupääskykahlaajaa hietikolla. Illallinen ja iltahuuto tutun kaavan mukaan hotellilla. Illalla hotellialueella kuului ja hämärissä näkyikin vielä täpläpaksujalka, tästäkin saimme vinkin Erikseneiltä. Lajimäärä reissulla on tällä hetkellä 141, kilometrejä tänään 120.

IDÄNMEHILÄISHAUKKOJA, TAI LÄHES PUHTAITA SELLAISIA, NÄHTIIN USEITA

Maanantai 18.2.2013 oli edelleen pilvetön ja lämmin (28 astetta), heikko merituuli puhalsi päivällä. Lähdettiin liikkeelle jo klo 06.30 ja ajettiin suoraan Ayn Hamran’iin, joka on vuorten juurella oleva vihreä ”keidas”. Oltiin paikalla pari tuntia ja nähtiin mm. 4 pensaslepinkäistä, 3 viikunakyyhkyä, n. 10 afrikanparatiisimonarkkia, varpushaukka, pari tiltalttia, 3 hernekerttua, käenpiika, arabiankerttu, kuultiin mustalakkipyiden ääntä rinteiltä ja kovimpana arabian kultasiipihemppo (Arabian Golden-winged Grospeak), joka oli taas Dickillekin Omaninpinna!

KÄHMY PENSASLEPINKÄINEN EI OLE HELPOIMPIA KUVATTAVIA

AFRIKANPARATIISIMONARKIT OLIVAT PAIKOIN JOPA MELKO YLEISIÄ

Paluumatkalla hotellin aamiaiselle nähtiin Ayn Hamran tien varrella n. 90 savannihietakyyhkyä, jotka kävivät juomassa parilla pienellä lätäköllä (vuotava vesijohto) ja mehän kurvasimme paikalle kuvaamaan n. 20 minuuttia näitä kauniita lintuja.

LÖYSIMME SATTUMALTA SAVANNIHIETAKYYHKYJEN JUOMAPAIKAN

Aamiaisen jälkeen jatkoimme retkeämme, nyt Taqahin rannalle, jossa nähtiin mm. pikkukotka, naamiosuula, ohilentävät nuori ja  jp-mustapäälokki, 5 pikkupääskykahlaajaa, 2 ylänkötylliä, 3 hietatiiraa, 12 arabianpikkutiiraa, 15 töyhtötiiraa, 20 pikkutöyhtötiiraa, 2 riuttatiiraa ja afrikanhaarahaukka. Jatkoimme ylös vuorille ja kävimme jo tutussa kahvilassa päiväkaffella kunnes ajettiin taas uuteen kohteeseen eli Wadi Darbat’iin. Hienoa alue, jossa pieni kävelyretki tuotti mm. 8 heinätavia, 3 korvakorppikotkaa, 2 käärmekotkaa, kiljukotkan, arokotkan, 4 keisarikotkaa, metsäviklon, 7 viikunakyyhkyä, 10 metsäkirvistä, n. 10 afrikanparatiisimonarkkia, muutaman hohtomedestäjän ja yllättävimpänä pikkusiepon. Palasimme illansuuksi takaisin Ayn Hamraniin, jossa nyt näimme mm. 2 pitsihietakyyhkyä, 2 arabiankerttua ja hetken laulavana koiras arabian kultasiipihemppo. Nyt saatiin dokumenttikuviakin. Tyytyväisinä taas hienoon lintupäivään palasimme hotellille, jossa iltahämärissä havaittiin vielä 2 täpläpaksujalkaa. Tänään ajeltiin kaikkiaan 137 km ja retken lajimäärä nousi jo 151:een.

WADI DARBAT’IN METSÄT OLIVAT KUIN MAALAUKSESTA

KILJUKOTKIA NÄHTIIIN USEITA PÄIVITTÄIN

Tiistaina 19.2.2013 taivas oli aamun pilvessä, tuuli heikko ja päivällä oli lämpöä 28 astetta. Lähdettiin taas hämärissä liikkeelle klo 06.30 ja ajettiin Ayn Hamariin, josta nyt löytyi heti eilen missatut 2 kalliokirvistä. Tunnin kierros tuotti myös keisarikotkan, käärmekotkan, pensaslepinkäisen, 3 viikunakyyhkyä, muutaman afrikanparatiisimonarkin, 2 arabiankerttua ja jälleen 1-2 arabian kultasiipihemppoa. Uusi kuvia ei niistä kuitenkaan saatu, piileskelivät tosi taitavasti. Ayn Hamranin tien varrella oli enää 2 savannihietakyyhkyä (vuotava vesijohto tukittu) mutta paikalla nähtiin 2 saharanvarpuskiurua, koiras ja naaras, sekä nummikirvinen.

KALLIOKIRVINEN LÖYTYI MELKO HELPOSTI

JA KAUNIITA VIIKUNAKYYHKYJÄKIN OLI USEITA AYN HAMAR’ISSA

Aamiaisen jälkeen jatkettiin retkipäivää kohti Raysut’in aluetta, jossa käytiin vedenpuhdistamolla ja kalasatamassa (jossa myös kahviteltiin jo tutussa kahvilassa rannalla).  Puhdistamolla nähtiin mm. 8 kiljukotkaa, 6 keisarikotkaa, yli 10 arokotkaa, pikkutylli, 6 lampivikloa, metsäviklo, sitruunavästäräkki ja pallidirostris-isolepinkäinen.

RANNAT OLIVAT TÄYNNÄ NOKI-, SELKÄ- JA AROHARMAALOKKEJA

Satamassa näkyi mm. 2 merimetsoa, n. 30 sokotranmerimetsoa, 6 riuttahaikaraa, 2 keisarikotkaa, fulvescens-kiljukotka, 3 kalasääskeä, 2 pikkukuovia, valkoposkitiira ja nuori mustapäälokki, viimemainittu hienosti kuvattavana. Satamasta ajettiin takaisin Salalahiin, jossa nähtiin mm. 3 idänmehiläishaukkaa ja pari kiljukotkaa, meille uuteen paikkaan nimeltä Ayn Razat. Vietettiin paikalla runsas tunti ja nähtiin mm. keisarikotka, käärmekotka, sinirastas, pensaslepinkäinen, afrikanparatiisimonarkki sekä kalliokirvinen. Paluumatkalla hotellille poikettiin vielä East Khor’illa, jossa oli edelleen 5 neitokurkea ja kurki – nyt hietikolla. Hotellin kulmilla oli illalla jälleen 2 täpläpaksujalkaa. Kilometrejä kertyi tänään 141, lajilista karttui vain yhdellä eli summa on nyt 152 lajia. Illallinen ja iltahuuto tavalliseen tapaan – hyvä päivä tämäkin ja mukavaa kuvasaalistakin syntyi jälleen.

KALASÄÄSKI NAPPASI SAMALLA SYÖKSYLLÄ KAKSI KALAA, YHDEN KUMPAANKIN JALKAAN

HYVIN MENEE !

Keskiviikko 20.2.2013 oli lähtöpäivä Suomeen. Aamu oli pilvinen ja tyven mutta aurinko helotti jo myöhemmin aamupäivällä. Lähdettiin vielä retkelle klo 06.30, suuntana Taqah. Kierros rannan tuntumassa tuotti mm. 5 sitruunavästäräkkiä, 2 ruskosuohaukkaa, 2 kiljukotkaa, 2 keisarikotkaa, afrikanhaarahaukan, 3 idänmehiläishaukkaa, arohiirihaukan, 2 aavikkotylliä, n. 25 pikkutöyhtötiiraa, n. 10 töyhtötiiraa ja 4 ruskohaikaraa. Retken lajimäärä päätyi nyt 153 lajiin.

OLIIVIKUTOJA RAKENSI PESÄÄ HOTELLIALUEELLA

Palattiin hotelliin aamiaiselle klo 10 ja sen jälkeen pakattiin laukut ja kirjattiin itsemme hotellista. Iltapäivällä vielä autojen palautus sekä tehtiin kierros Salalahin keskustassa (käytiin kaffella..) kunnes siirryttiin bussilla lentokentälle. Lento Tukholmaan lähti lähes ajallaan klo 20 ja Tukholmaan saavuimme n. 9 tunnin lennon jälkeen klo 03 aamuyöllä (välilasku taas Larnacassa). Jatkolento Turkuun oli aikataulussa ja Turussa olimme Outin kanssa klo 8 maissa, yli 10 asteen pakkasessa…. Ei ollut kevät tullut hienon matkamme aikana – matkan, jonka onnistumisesta suurin ansio kuuluu Dick Forsmanille erinomaisesta paikallis- ja lajituntemuksesta sekä mainiosta seurasta.

YKSITTÄISIÄ PIKKUMEHILÄISSYÖJIÄ NÄHTIIN MUUTAMIA

TAQAH’IN RANTAA LÄHTÖPÄIVÄN AAMUNA

Sunnuntaina 20.1.2013 alkoi kuvausmatkani Unkariin. Lähdin Outin kanssa ajelemaan aamupäivällä kohti Saloa, jossa ensin vierailimme Hannes Heikuran uskomattoman hienossa valokuvanäyttelyssä Salon taidemuseossa. Kannatti ehdottomasti käydä! Jatkoimme Muurlaan, jossa juotiin päiväkahvit, kunnes Outi jatkoi Nummelle ja minä Hesan lentoasemalle. Kirpeässä pakkaskelissä saavuin hyvissä ajoin terminaaliin, josta klo 17.10 aikataulun mukaisesti lähti Finnairin (FlyBe) suora lento Budapestiin. 2t10min taittui leppoisasti ja Budapestin kentällä minua oli sovitusti vastassa Zoltan Pabar. Zoltanin nelivetojeepillä lähdimme kohti kaakkoa ja parin tunnin ajon jälkeen saavuttiin Kisujszallasin pikkukaupunkiin, lähelle Türkevea (kaakkois-Unkaria). Majoituin seuraavaksi 6 yöksi mukavaan ja uudentuntuiseen vierastaloon, jossa käytössäni oli 2h+oh+k+wc kompleksi. Aika leppoisaa. Viereisessä talossa asusti pari italialaista lintukuvaajaa, joihin ehkä myöhemmin ehtii tutustua. Kassien purkua ja nukkumaan…

MAJAPAIKKANI EDUSTALLA VIIHTYI PÄIVITTÄIN 1-2 JALOHAIKARAA

Maanantaina 21.1.2013 lähtö kuvauspaikalle oli klo 06.00. Zoltan oli tänään italialaisten kanssa ja niinpä minua tuli hakemaan Krisztina Körömi, yksi paikallisen tiimin jäsen. Ajelimme runsaat 10 km, kävelimme n. 600 m ja kömmimme tilavaan kojuun ruovikko-vesialueelle lintuja odottamaan. Sää oli pääosin paksupilvinen, lämpöä 4 astetta (lumi suli kohinalla) ja iltapäivällä heikkoa sadetta. Pienoinen pettymys oli ettei kojun edustalla runsaan 8 tunnin aikana hyörinyt kuin 20-30 hiirihaukkaa, etäämpänä nähtiin 5-6 merikotkaa ja nuori keisarikotka kaartelemassa matalalla. Jonkun kaukaisen dokumentin viimemainitusta sain mutta hiirihaukkoja tuli toki kuvattua monelta kantilta. Kojusta näimme myös yli 150 tundrahanhea ja muutamia merihanhia. Paluumatkalla noteerattiin mm. 3 harmaahaikaraa ja jalohaikara. Maittava illallinen syötiin paikallisessa ravintolassa yhdessä Zoltanin ja italialaisten lintukuvaajien (Vittorio ja Giovanni) kanssa kunnes uni taas maittoi.

UPS! JÄÄ PETTI HIIRIHAUKAN ALTA

HARAKOITA OLI ”JOKA PAIKASSA”

Tiistaina 22.1.2013 oli sumua ja tihkusadetta eli huono näkyvyys. Lämpötila hieman plussalla, lumet hävinneet. Krisztina saapui aamulla hakemaan klo 07.00 ja ajoimme Türkeveen, jossa vietettiin aamupäivä ruokintakojussa (garden hide). Valot hiljalleen paranivat ja kuviakin syntyi – parhaana naaras-syyriantikka, joka kävi muutaman kerran pikaisesti ruokinnan luona. Paikalla oli myös koirasfasaani, 2 turkinkyyhkyä, n. 100 pikkuvarpusta, varpushaukka ja tiaiset & viherpeipot.

SYYRIANTIKKOJA NÄIN MUUTAMIA, ON MM. SELVÄSTI PITKÄNOKKAISEMPI JA PEHMEÄ-ÄÄNISEMPI KUIN KÄPYTIKKA

Kello 11.30 lähdettiin kiertelemään muita paikkoja ja aluksi pörrättiin Türkeven keskustassa, jossa kahdesta paikasta löytyi yhteensä n. 35 sarvipöllöä! Kamera pääsi taas hommiin. Türkevesta ajelimme hiljalleen Kisujszallasia kohti ja tien varrasta plokkasimme erittäin vaalean ”börringetyyppisen” hiirihaukan, jonka kuvaamisessa huonoissa valoissa tehtiin parhaamme. Todella hienon näköinen lintu. Löydettiin myös piekana, kymmeniä hiirihaukkoja sekä ad-keisarikotka, johon emme kameralla kuitenkaan ehtineet linnun liitäessä päätien yli melko matalalla. Mainittakoon vielä merikotka, 2 harmaahaikaraa ja jalohaikara ennen paluutamme klo 15 maissa kämpille, kahvillakin käytiin tietysti … Illallinen nautittiin jo tutussa ravintolassa, Zoltan ei nyt ollut mukana koska oli viemässä italialaisia Budapestiin.

SARVIPÖLLÖJÄ TORKKUU KYMMENITTÄIN KAUPUNKIEN KESKUSTOISSA

BÖRRINGETYYPIN HIIRIHAUKASTA TULEE KAUEMPAA MIELEEN JOPA KALASÄÄSKI

Keskiviikkona 23.1.2013 lähdimme Zoltanin kanssa liikkeelle klo 05.00. Päivän kohteena oli kotkakoju Türkeven eteläpuolella ja teiden pehmenemisen takia loppumatka kannettiin tavaroita kun edes nelivedolla ei nyt pääse lähelle. No, aamukävely oli vain hyväksi. Sää oli kehno koko päivän – pilvistä, sumuista, tuulista ja lumisadetta mutta parhaamme tehtiin. Oltiin kojussa n. 9 tuntia ja paikalla kävi aika hienosti lintuja, mm. 6 merikotkaa, 7 hiirihaukkaa ja tietysti odotetuimpana 4-5 keisarikotkaa, joista 1 subad ja loput nuoria. Kuvia onneksi syntyi vaikka valo olikin niukka ainakin lento- ja tilannekuviin. Paikalla oli myös runsaasti variksia, mustavariksia, harakoita ja uuttukyyhkyjä, lisäksi nähtiin mm. sinisuohaukka ja harmaasirkku. Iltapäivällä käytiin kahvilla Zoltanin vanhempien kodissa Türkevessä ja illallinen syötiin tutussa ravintolassa Kisujszallasissa. Mukana oli illansuussa seuraamme liittynyt budapestiläinen luontokuvaaja Zita Karádi, joka on matkassa seuraavat kolme päivää.

NUORI KEISARIKOTKA ON UPEA ILMESTYS

LUMISADE SIIVITTI KEISARIKOTKIEN KÄYNTEJÄ

Torstaina 24.1.2013 lähdimme liikkeelle vasta klo 07.00, sade oli loppunut ja päivä oli hetkittäin jopa aurinkoinen joskin pääosin sumuinen. Ajoimme Zoltanin kyydissä aamulla Berekfürdon pikkukaupunkiin, jossa tarkoituksenamme oli kuningaskalastajan kuvaus. Emme ehtineet autosta pois kun vielä vähän nihkeissä aamuvaloissa havaittiin kaisloissa kieppuva kaulushaikara, jota tietysti kuvattiin auton ikkunasta. Kuningaskalastajakin oli heti paikalla mutta kun asetuimme kuvausasemiin niin kolmeen tuntiin se ei saapunut mielipuulleen istumaan – paikkaan, jossa sitä on tänä talvena kuvattu jo lukuisia kertoja. Syynä lienevät viime päivien lauhat säät jotka ovat sulattaneet tämänkin koko vesialueen ja ”kunkku” löytää kalaa muualtakin. Paikalla näimme mm. 3 pikku-uikkua, 2 liejukanaa. syyriantikan ja pari harmaahaikaraa. Päiväkahvien jälkeen jatkoimme Kisujszallasin lähistön kala-altaille, jossa olen jo pari kertaa käynyt. Löydettiin nokkavarpusia, jalohaikara ja 2 kaulushaikaraa, joista ei kuitenkaan saatu tällä kertaa kuvia. Pieni ajokierros pustalla tuotti mm. 3 sinisuohaukkaa ja lukuisia hiirihaukkoja kunnes palattiin Kisujszallasin keskustaan, jossa sielläkin oli ainakin 10 sarvipöllöä torkkumassa puissa kaupungintalon edessä. Päätettiin päivän kierros majapaikkamme edessä olevalle vesialueelle, jossa otimme kylpylän rannasta muutaman kuvan paikalla talvehtivasta jalohaikarasta. Hyvä illallinen nautittiin taas tutussa ravintolassa Vendéglóssa.

KAULUSHAIKARA VIELÄ NIUKOISSA AAMUVALOISSA

SIIVISSÄ AINAKIN LIIKETTÄ!

Perjantaina 25.1.2013 lähdimme liikkeelle taas klo 05.00, suuntana Türkeven kotkakoju. Yöllä oli pakastunut pari astetta eli pääsimme ajamaan lähes perille ja jäimme kojuun odottelemaan Zitan kanssa, Zoltan lähti päiväksi muualle. Näkyvyys ja valo olivat tänään hyviä mutta lähes myrskyisä puuskittainen tuuli piti linnut poissa avoimelta pustalta. Sinnittelimme kuitenkin kylmässä kelissä klo 14 saakka ja paikalla kävi vain n. 10 hiirihaukkaa, pikaisesti 3 merikotkaa ja kerran n. 2 minuutin ajan nuori keisarikotka, joka ei kuitenkaan tullut edes puista alas vaan jatkoi pian matkaansa muualle. Mustavariksia oli n. 40, muuten ruokinnan peruslajeja. Lähinnä kuvia syntyi ruoasta kisailevista hiirihaukoista. Olipa hyvä, että keskiviikkona olivat keisarikotkat niinkin hyvin näytillä…! Iltapäiväkahvilla ja palinkalla (huh!) käytiin taas Zoltanin vanhempien kodissa ja illallinen syötiin tutussa ravintolassa, nyt mukana oli myös Zoltanin vaimo Kriszta.

HIIRIHAUKKOJEN TAISTELUTILANTEITA OLI USEITA – EI ARMOA!

Lauantaina 26.1.2013 oli aika palata takaisin Suomeen. Koska lentoni lähti vasta illalla Budapestistä niin retkeiltiin vielä puoleenpäivään. Aloitettiin Berekfürdosta, jossa yritettiin uudelleen kuningaskalastajaa. Ei onnistunut tälläkään kertaa vaikka kunkku pyörähti paikalla kolme kertaa. No, joskus toiste sitten – tämä paikka vaan oli hieno kuvausmiljöö. Nähtiin jälleen kaulushaikara ja syyriantikka sekä tilhi (hyvä laji täällä), pikku-uikku ja etelänpuukiipijä. Kahvittelun jälkeen käytiin hakemassa tornipöllöä peltojen keskellä olevasta katoksesta mutta lintu ei nyt ollut paikalla. Aiemmin emme sinne päässeetkään mutta aamun 4 pakkasastetta oli riittävästi kovettanut tietä. Pellon yllä kaarteli nuori keisarikotka ja 2 merikotkaa, isolepinkäisiä näkyi kaksi. Ajettiin lopuksi vielä kala-altaille ja sieltä löytyi jälleen kaulushaikara, josta syntyi jokunen lisäkuvakin. Paikalla oli myös pussitiainen ja parisataa merihanhea. Ajettiin takaisin majapaikkaan, jonka edessä lenteli nyt 2 jalohaikaraa. Pakkasin kassini ja lähdettiin Zoltanin kanssa ajelemaan kohti lentokenttää, Zita jäi vielä iltapäiväksi pikkulintukojuun kuvaamaan. Lento (FlyBe) Hesaan lähti vähän etuajassa (!) klo 19.10 ja perille saavuttiin klo 22.15. Auto parkkitalosta ja ajo vielä Turkuun mukavan kuvausreissun päätteeksi, perillä olin klo 01.

MERIKOTKIA NÄKYI USEITA LIKI PÄIVITTÄIN

Epilogi

Tämä oli kolmas lintukuvausreissuni Unkariin, joka on mainio lintumaa. Eka talvireissu ja kyllä täällä saa pukeutua yhtä lämpimästi kuin Suomessakin. Lintukuvausten onnistuminen riippuu paljon säätilasta – lumi- ja jäätilanne vaikuttavat moniin lajeihin. Vähän talvisempaa olisi minullakin saanut olla mutta silti tornipöllöä ja kuningaskalastajaa lukuun ottamatta kohteeni onnistuivat ihan hyvin – keisarikotkat tietysti listan päällimmäisinä. Zoltan (Hungarobirds) oli erinomainen opas ja isäntä, leppoisan mukava ja asiantunteva. Homma toimii. Keväämmällä kuvausmahdollisuuksia (myös kojuista) on tietysti vielä paljon enemmän – punajalkahaukkoja, kuhankeittäjiä, sininärhiä, mehiläissyöjiä jne. Jos jotain negatiivista hakee niin kotkakoju ei ollut lämmitetty (muut kojut kyllä) ja 8-9 tuntia kylmässä on – kylmää! Ensi talveksi tilanne kuulemma ehdottomasti korjataan. Kojuhan on nyt rakennettu olkipaaleista kansallispuiston vaatimusten takia mutta sisälle voi rakentaa palonkestävän sisäosan. Majapaikassa (joka muuten oli aivan erinomainen) saisi myös olla nettiyhteys, nyt hoidin nettiliikenteen ravintolassa, jossa söimme. Siellä ilmainen langaton netti toimi hyvin. Pikku puutteista huolimatta olin kuvausreissuun tosi tyytyväinen ja mielellään menen uudelleenkin, hinta/laatusuhde oli tällä reissulla paikallaan!

ESIAIKUISELLA KEISARIKOTKALLA NÄKYVÄT JO SELÄN VALKEAT LAIKUT