Jorma Tenovuo

Muutaman päivän Tampereen työreissun jälkeen vihdoin maastoon! Kyllä turkulaisen on outoa olla Mansessa mutta täytyy sanoa, että kulttuuritarjonta oli mainiota – ’Marilyn’ soi hienosti teatterissa ja vuoden nuoren taiteilijan Heta Kuchkan vallan upea valokuvanäyttely herkisti Taidemuseossa.

No, sunnuntaiaamuna ajelin Mietoisiin, Kuustonlahden lintutornille, jossa pari tuntia odottelin ohimuuttavia laulujoutsenia kuvattavaksi. Ja tulihan niitä eli 1+4+4+2+2+2 yksilöä, jotkut aivan päältä niin ettei kameran kuvaan mahtunut kuin pää ja vähän kaulaa! Muuttolintuja oli muutenkin vihdoin liikkellä – kiuruja, töyhtöhyyppiä, kottaraisia, sepel- ja uuttukyyhkyjä jo kymmeniä ja Mietoisten pelloilta laskin 35 merihanhea, lisäksi matkalla Lemussa neljä lisää kahden kanadalaisen kanssa. Harmaahaikara paineli tornin ohi, läheisellä pellolla juoksenteli 2 peltopyytä, rantalepissä istuskeli isolepinkäinen ja kovin varhainen kulorastas muutti vilkkaasti äännellen tornin yli luoteeseen. Pajusirkut jo ääntelivät ruovikossa mutta talvisista olosuhteista kieli vielä pitkin Mynälahtea ajellut auto…

Taivas meni paksuun pilveen ja lämpö ei kivunnut edes plussalle, tuulikin oli kylmä ja kiusallinen. Joutsenet houkuttelivat ajalemaan Mietoisista edelleen Uudenkaupungin Pitkäluotoon, jossa parissa sulassa olikin parikymmentä kailottavaa laulujoutsenta ja pieniä määriä telkkiä, isokoskeloita ja kyhmyjoutsenia. Jäällä kauempana värjötteli peräti 6 harmaahaikaran parvi, jotka hiihtäjä pelotti lentoon. Pienen kuvaustuokion jälkeen lähdin takaisinpäin, Vehmaalla näkyi 4 mustavarista, sitten kahvipysähdys Mietoisissa ja kotiin tullessa alkoikin jo lumisade. Kevät tulee keikkuen ja hitain askelin.

Onnistuneen helmikuisen Oulun kuvauskeikan jälkeen päätin käväistä myös Kuusamossa ennen kevääntuloa ja ajankohta löytyi pidennetystä viikonlopusta 16-19.3.2006. Lähtökohdat olivat vähän huonohkot sillä monta viikkoa kestäneen kauniin ja aurinkoisen sääjakson ennustettiin juuri nyt päättyvän ja viikonlopun olevan pilvinen, sateinen ja tuulinen. No, matkaan vaan tuli taivaalta mitä on tullakseen – ehkä joku kuva kuitenkin muistikortille silti kelpaisi.
Turusta lähdin torstaina 16.3. työpäivän jälkeen lennolla Helsinkiin, jossa odottelin liki kolme tuntia jatkolentoa Kuusamoon. Jälkimmäinen lento olikin viimeistä paikkaa myöten täynnä, talvilomalaisia varmaan liki kaikki. Koneessa oli useita tuttujakin, ei kuitenkaan lintuharrastajia. Kuusamoon saavuttiin aikataulun mukaisesti klo 21.30 ja kentällä oli vastassa Olli Lamminsalo, jonka kanssa olin sopinut viikonlopun linturetkistämme. Ensin ajoimme kuitenkin keskustaan, mukavaan pikku hotelli Kuusankaan, jossa yövyin viikonlopun ajan.

Perjantai 17.3. valkeni pilvisenä ja jokunen lumihiutalekin tippui mutta pakkasta oli alle 5 astetta. Hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle klo 6.40 ja kiertelimme koko päivän, klo 18.30 saakka, Kuusamon itäosia ihan rajanpintaa myöten. Sää parani päivän mittaan ja Rukan lähistöllä paistoi aurinkokin 3-4 tuntia kunnes illaksi taas pilvistyi ja alkoi hiljalleen sadella lunta. Olli tunsi lintupaikat ja ruokinnat mainiosti ja kamera raksutti pikseleitään muutaman sadan kuvan päivävauhdilla. Päivän havaintoja olivat mm. n. 40 yksilön teeriparvi (plus n. 10 myöhemmin), 2 riekkoa, koiras-metso, 3 hiiripöllöä, 2 merikotkaa (paikallisen oloisia), ainakin 42 koskikaraa (3 paikkaa), yhteensä 8 kuukkelia, 3 lapintiaista, lapin- ja hömötiaisen risteymä (joka myös kuvattiin), muutama urpiainen (joukossa aivan ilmeinen tundraurpiainen), käpytikka ym. Lapinpöllöä kovin haimme mutta toistaiseksi tuloksetta, ovat viime aikoina olleet näkyvissä vain aamuhämärissä.

Olli lähti vielä klo 19 vetämään paikallisen lintukerhon pöllöretkeä, itse sen sijaan menin paikalliseen ravintolaan syömään hyvän illallisen ja ostamaan vähän eväitä huomista varten sillä tarkoituksemme on vielä pöllöretken jälkeen lähteä yöksi kotkakojuun aivan itärajan pintaan Oulangan suuntaan. Toivoimme kovin ettei huononeva sää pilaa tulevaa piilokojupäivää…

Olli tuli hakemaan kotkakojuretkelle vielä perjantai-illalla klo 23. Ensin teimme nopean vierailun kuusamolaisen ’kuvaajaikoni’ Hannu Hautalan kotiin, josta mukaamme lähti siellä kyläillyt kirkkonummelainen veteraanikuvaaja Pauli Nieminen. Pimeässä ja tuulisessa yössä ajoimme kohti Oulangan kansallispuistoa ja n. 75 km jälkeen jätimme auton pitkän metsätien varteen. Peräkärrystä ajettiin ulos moottorikelkka ja pakkasimme kaikki kuvauskalustomme, makuupussit ja ruuat rekeen. Sitten vaan keskiyöllä lumiselle tunturiosuudelle moottorikelkan puskemana, lunta maastossa oli runsaat 70 cm. Aikanaan saavuimme piilokojulle, laitoimme kamiinan lämmittämään, katsoimme että ruokinnat olivat kunnossa ja asetuimme sisälle öljylampun valoon rupattelemaan. Yö oli jo pitkällä, liki klo 03 aamuyöllä kun maailman parantamisemme loppui ja kaikki nukahtivat hetkeksi. Heräsimme kuitenkin jo klo 6.40 kun ensimmäiset korpit saapuivat siivet vonkuen ruokinnan ylle ja melkein heti niiden jälkeen myös maakotka lipui komeasti vastatuuleen aivan matalalla. Joimme aamukahvit ja odottelimme valon lisääntymistä, jotta kuvaaminenkin onnistuisi. Sää päivän kuluessa oli hyvin vaihteleva – sankkoja lumi- ja räntäkuuroja, kirkasta auringonpaistetta, kovia tuulenpuuskia, välillä liki tyyntäkin mutta sisällä oli koko ajan leppoisan lämmintä ja seura mitä parasta. Tärkeintä kuitenkin – maakotkapari vieraili päivän aikana ainakin 5 kertaa ruokinnalla kuvattavana, koiras pitkään yksin mutta illansuussa ilta-auringon punerruksessa paikalle ilmaantui myös isokokoisempi naaras, joka ilmeisesti oli jo aloittanut pesässä viihtymisen. Hetken aikaa molemmat olivat saman aikaa ruokinnalla ja ohuen vikinän säestämänä kotkien hormonit vielä hyrräsivät ohikiitävän paritteluyrityksen verran! Ikimuistoisen UPEITA hetkiä jotka tallnetuivat myös kameroille. Silloin kun maakotkat eivät olleet näkösällä niin kuvattavaa riitti paikallisissa kuukkeleissa (4), lapintiaisissa (2-3), hömötiaisissa (n. 5) ja käpytikoissa (ainakin 3).
Koiras-maakotka lähti ruokinnalta, kuolleen jäniksen kimpusta, vasta klo 18.15 maissa ja aloimme pakata tavaroitamme paluumatkaa varten. Kaikki siistittiin, tavarat pulkkaan ja moottorikelkalla takaisin autolle ja Kuusamoon saavuimme klo 21.20 paikkeilla. Pauli vietiin Hautalalle, johon Hannukin juuri palasi kuvausretkeltään Posion puolelta. Ilta kului kevyesti syöden ja pian uni nappasikin selkävoiton hienon kuvausretken jälkeen.

Sunnuntaina 19.3.2006 lähdimme Ollin kanssa liikkeelle klo 07, taivas oli puolipilvinen ja luoteistuuli navakan kylmä. Pakkasta aamulla 10 astetta mutta tuuli viilensi vielä lisää. Ajelimme uudelleen kohti Kuusamon itäosia, osaksi uusia ja osaksi perjantaisiakin reittejä mutta lapinpöllöt pysyttelivät edelleen piilossa. Kuusamossa vielä jokunen viikko sitten näkyneet liki 20 lapinpöllöä lienevät vetäytyneet mahat myyriä täynnä jo metsien siimekseen. Kukaan muukaan niitä ei enää löytänyt. Pysähtelimme parilla karakoskella ja koskikaroja ainakin on runsaasti – toisessa oli yhtä aikaa näkyvissä 13 ja toisessa 10 yksilöä. Joitakin lentokuviakin tästä vikkelästä linnusta syntyi. Tien varresta löytyi upeassa aamun auringonvalossa kuvauksellinen 4 riekon parvi ja myöhemmin vielä yksi lisää, joka jo kevätkiihkossaan päästi minut kamerallani jopa 4-5 metrin etäisyydelle huutaen samalla ahkerasti nenäsointista trilliään. Hyvä kun riekon pään sai kunnolla mahtumaan kuvaan! Teeriäkin teiden varsilta löytyi yhteensä n. 20 mutta ne pysyttelivät vielä kaikki vähän etäämpänä. Tuulen takia hiiripöllötkin olivat nyt piilossa mutta runsaasti lintuja oli Ollin omistaman todella upean ”Willa Uivelon” ruokinnalla, joukossa mm. Kuusamossa harvalukuinen puukiipijä. Kuukkeleita nähtiin taas muutama mutta pureva tuuli piti linnut enemmän piilossa tänään kuin aiempina päivinä.

Iltapäivällä palasimme Kuusamon keskustaan, kävimme syömässä hyvän aterian ja Olli ajoi minut lentokentälle, josta lento Helsingin kautta Turkuun kulki täpötäytenä mutta ajallaan. Kotona olin klo 22 tosi tyytyväisenä hienoon Kuusamon kevättalviseen lintuviikonloppuun – nyt vaan lähipäivinä purkamaan satoja kuvia muistikortilta näkyville!

Kauniin aurinkoinen viikonloppu vierähti taas pääosin Halikon Angelniemen maisemissa – ensimmäisiä muuttolintuja edelleen odotellen. Yöt olivat kylmiä, ainakin -17 astetta, mutta päivällä auringonporotus hehkutti jo lähelle nollaa. Perjantai-iltapäivällä vietin pari tuntia ensin Turun Katariinanlaaksossa puukiipijöitä kuvaten ja ilta Angelniemellä meni Euroviisukarsintoja katsoen.

Lauantaina oli vuorossa kauniissa talvisäässä ’kotiseutukierros’. Ensin Kemiön Strömmaan, sieltä Perniöön, Kiskon asemalle ja takaisin Teijon tietä Saloon ja Angelniemelle. Strömmassa oli jo 11 isokoskeloa ja jään reunalla nökötti merikotka, Kiskon asemalla näkyi pari koskikaraa (mutta ei kuvausetäisyydellä) ja myös Kokkilan lossiuomassa uiskenteli isokoskelo. Ruokinnalle oli jostain ilmestynyt neljäs mustarastas ja korppiparvia lenteli ronkkuen yllä – niitä on nykyään ”joka paikassa”.

Lauantai-illalla mökin pihaan kuului mainiosti huuhkaja ja lehtopöllö. Sunnuntain kävelykierros kirkon ympäristössä ja jäällä oli kovin hiljainen – kirkon eteläpuolen tienvarresta hurahti lentoon pyy ja talon päällä korkealla liiteli pitkään vanha merikotka, joka hiljalleen lipui kohti koillista. Sisämaahanko?

Ehkä jo ensi kerralla näkyy ihan oikeita muuttolintuja, sellaisia perinteisiä!

Viikonloppu 4-5.3.2006 kului vaihteeksi Turussa ja lähiympäristössä kevyesti ulkoillen. Talven ote on edelleen tiukka, koko viikonlopun pilvistä ja heikkoja lumikuuroja, pakkasta 4-7 astetta eikä tuulahdustakaan keväästä. Lauantaina 4.3. kävin Liedon Nautelankoskella vain todetakseni paikan harvinaisen jäiseksi – muutamassa pikku sulakohdassa ei koskikaraa nyt näkynyt. Niinpä siirryin Naantaliin, Ukko-Pekan sillan sulalle, jossa sentään oli yli 200 sinisorsaa, 8 isokoskeloa, 8 kyhmyjoutsenta, 5 telkkää, nokikana ja – koskikara. Sinisorsista 2 oli leukistisia, hauskan kermanvärisiä. Näitä täällä näkee ainakin yhden liki joka talvi. Läheisessä rinteessä hyöri 12 tilhen parvi mutta muuten linturintama oli talvisen hiljainen.

Sunnuntain parin tunnin ulkoilu lumisateisessa Ruissalossa ei juurikaan lintuja suonut, vain kolme mustarastasta kannattanee mainita. Omalla ruokinnalla Papinsaaressa oli enimmillään mm. 6 fasaania, joilla jo oli sentään jonkinasteista kevätkahinointia. Pitkästä aikaa joukossa myös komea koiraslintu. Nyt jään odottelemaan ensimmäistä lämmintä lounaisvirtausta ja ensimuuttajien edes pientä ryntäystä…

Kauniin aurinkoisen viikonlopun vietin mökilläni Halikon Angelniemellä, enimmäkseen huilaten viikon töistä. Perjantai-illalla klo 17.40-19 tein pienen kuunteluretken mutta kylmänkostea sumu valtasi kaikki maisemat ja linnut olivat hiljaa. Vain 1 huuhkaja huuteli kohtalaisen aktiivisesti kuuluen mainiosti Kemiöntielle. Seuraavana aamuna lehtopöllö oli taas äänessä miltei pihamaalla, jonka yli se aamuhämärissä matalalla liukuikin. Kirkon läheltä löytyi pakoon huristeleva pyy ja ruokinnalla kävi nyt 3 mustarastasta. Iltapäivällä virisi pohjoisesta heikko tuuli ja lyhyt tarkkailu pihalla tuotti n. 30 yksilön vihervarpusparven lennossa kiivasti pohjoiseen – laji on ainakin Angelniemellä ollut täysin kateissa koko talven. Seuraavana päivänä ilmestyi vielä n. 20 ’spinaria’ lisää – jostain ovat nyt tulossa takaisin Suomeen.

Mukavin havainto oli kuitenkin lauantaina, 25.2.2006, aivan talon ja kirkon päältä matalalla klo 15.15 määrätietoisesti pohjoiseen matkannut kaunis piekana – aivan kuin keväinen lintu muuttolennossa kohti pohjoista! Tietääkseni missään lähimaillakaan ei ole koko talvena ollut piekanaa vaikka nyt hyvänä myyrätalvena niitä Etelä-Suomessa on jokunen nähtykin. Mistä tämä tuli ja minne matkalla, tiedä häntä, mutta kovin muuttolennossa olleelta vaikutti.

Parin viikon takainen Oulun seudun retki ei jäänytkään vaille nopeaa uutta reissua samoille kulmille sillä sain kutsun pitämään pari esitystä Hailuodon Marjaniemessä 18-19.2.2006 järjestettyyn tapahtumaan nimeltä ”Hailuodon XV määritysviikonloppu”. Nyt jo 15:n kerran järjestettiin Pohjois-Pohjanmaan Lintuyhdistyksen organisoimana (vastuuhenkilönä nyt Petri Lampila) lintujen määritykseen painottuva tapahtuma Perämeren tutkimusaseman tiloissa, Marjaniemen majakan kupeessa. Koska en ole ennen Hailuodossa käynyt niin toki mielihyvin otin kutsun vastaan.
Turusta lähdin 18.2. klo 7.05 aamujunalla kohti Oulua, juna oli täpötäynnä Etelä-Suomen juuri hiihtolomansa aloittaneita iloisia ihmisiä. Tampereella oli junanvaihto ja Ouluun saavuin klo 13.55 – asemalla vastassa Ari Kakko ja Mikko Ala-Kojola. Samantien autolla kiivaasti kohti Hailuotoa, vähän hiljennettiin Limingassa, jossa kuusen latvassa killisteli tien lähellä hiiripöllö – taisi olla minulle jo vuoden 4:s. Saavuimme perille noin tunnin ajon jälkeen ja matka taittui nyt tavanomaista nopeammin koska virallinen jäätie Hailuotoon oli avattu runsas viikko sitten.

Ohjelma alkoi kahvilla ja heti sen perään William Velmalan mainiolla esityksellä Intian Goan linnustosta. Hienoja eksoottisia kuvia eri lajeista – myös paikallisista ihmisistä… Jatkoa seurasi Normajan Jyrkin asiantuntevalla esityksellä pikku- ja aavikkokultarinnan määritysongelmista: varmaan yksi vaikeimpia Euroopassa tavattavia lajipareja, ainakin syksyiset linnut. Mutta – mielenkiintoista uutta tietoa oli ahmimassa liki 40 henkeä, joista pitkämatkaisimmat Helsingistä ja Turusta (josta 4). Maukkaan päivällisen jälkeen oli oma vuoroni pitää tunnin esitys Kuwaitin lintumaaailmasta ja tietysti taas painottuen paitsi tämän kaikille muille oudon lintumaan esittelyyn niin myös hankaliin määrityspähkinöihin – esimerkiksi pikkutiira vs. arabianpikkutiira, rastaskerttunen vs. basrankerttunen ja vaaleakultarinta vs. harmaakultarinta lajipareihin. William piti sen jälkeen vielä erinomaisen selkeän esityksen WP-alueen siipijuovallisten uunilintulajien määrittämisestä ja sitä seurasi paljon mielipiteitä kirvoittanut Jari ”Peltsi” Peltomäen laatima 50 kuvan määrityskisa. Voittajaksi selvisi, kukapa muu kuin William!
Hienoja kuvia riitti kaikkiin esitelmiin ja keskustelu oli leppoisaa ja asiantuntevaa. Määrityskisan jälkeen oli saunan vuoro ja siinä ohessa vilkaistiin telkkarista kuinka Suomi peittosi Tsekit olympiajääkiekossa 4-2. Kuvailta jatkui vielä Ari Kakon hankalilla lokkimäärityskuvilla ja lopuksi vielä kuvakavalkadilla Kanadan lintumaailmasta, jossa suurin tuska taisi liittyä eri lajien suomenkielisten nimien muistamiseen. Yhdessäolo jatkui eri pituisena kohti aamua, itse kömmin mukavaan ”punaiseen torniin” nukkumaan pitkän päivän rasitukset pois.

Sunnuntaiaamu valkeni heikossa lumisateessa ja aamupalan jälkeen oli toisen esitykseni vuoro, aiheena lounaisen Espanjan ja Etelä-Portugalin lintumaailma kuvineen – tutumpi kohde monille kuin eilinen Kuwait. Normajan Jyrki jatkoi seuraavaksi vielä perinpohjaisella selvityksellä kirjo- ja sepelsiepon eroista ja erityisesti keskustelu risteymistä ja naaraspukuisista linnuista kirvoitti mainioita ajatuksia. Seurasi lohikeittolounas ja sen jälkeen kotiinpaluu – väki hajaantui Hailuodon jäätien jälkeen eri ilmansuuntiin. Itse pääsin Huhtisen Hannun mukavalla maasturi-Hondalla takaisin Turkuun, matkassa mukana myös Pasi Laaksonen ja Tampereella pois jäänyt Riikka Kaartinen. Tyrnävällä näkyi jälleen tien varressa istuskeleva hiiripöllö, vuoden viides. Turkuun saavuttiin klo 22.15, sopivasti katsomaan vielä kuinka Suomi tällä kertaa nöyryytti olympiajääkiekossa Kanadan luvuin 2-0. Uni maistui sen jälkeen…!

Onnistuneen Oulun reissun jälkeen oli nyt viikonloppuna 11-12.2.2006 aika käydä vapaa-ajanpaikassani Halikon Angelniemellä – linturuokintakin kaipasi jo täydennystä. Töiden takia pääsin lähtemään vasta lauantaiaamulla ja usvan hälvettyä päivä olikin mitä upein talvipäivä. Ruokinnalle ilmestyivät heti tutut pari mustarastasta, muutama närhi, pari käpytikkaa ja lehtopöllö oli aktiivinen huudellen keskellä kirkasta talvipäivää klo 13 maissa. Käväisin Peksalan rantaniityllä, jossa kuusen latvassa patsasteli paikalla talvehtiva hiirihaukka ja kartanon luona hyöri neljä tilheä. Muuten oli vielä hiljaista…

Iltahämärissä soittelin vähän varpuspöllöatrappia mutta sain seurakseni ’vain’ kaksi lehtopöllöä huhuilemaan ja vinkumaan talon ympärille. Hämärissä ne liihottelivat aavemaisesti talon ympärillä ihmettelen varpuspöllön ääntä! Lehtopöllön huutoa kuului yöllä sisälle asti täydenkuun valossa vielä useita kertoja. Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä ja ajattelin ettei tänään ainakaan paljon kuvata (en siis viritellyt piilotelttaani ruokinnan lähelle) mutta päätinpä kokeilla lehtopöllön atrappia kun ovat olleet niin kiihkeällä tuulella. Harvoinpa ne kuitenkaan päivällä liikkuvat, ehkä tyypillisin yöpöllö… Mutta ei – heti laitettuani lehtopöllön huhuilemaan kaiuttimen kautta liihotti harmaa pöllö puiden välistä paikalle ja jäi killistelemään kuusen oksalle pihan reunalle. Kamera rätisemään ja ensimmäiset lehtopöllökuvani olivat (vihdoin) kortilla! Pöllö pysyi paikalla pari minuuttia ihmetellen kuka hänen reviirillään huutelee.

Hetkeä myöhemmin käväisin tutulla kierroksella kirkon luona ja havahduin ison petolinnun lentäessä kirkon pohjoispuolella – komea nuori maakotka! Kotka laskeutui nopeasti isoon mäntyyn vastarannalle enkä sitä enää poislähtiessä löytänyt uudelleen. Mukava yllätys koska viime aikoina paikalla on ollut vain 1-2 merikotkaa. Lossiuomaan oli sinisorsien seuraan ilmestynyt isokoskelo-naaras – jokohan enteilee kevättä? Turkuun tullessa satoi kevyesti lunta, kyllä tämä sittenkin on vielä ihan reipasta talvea…

2.helmikuuta 2006 lähdin iltapäivällä vesisateisesta Turusta kohti kylmää pohjoista, tosin en kauemmas kuin Oulun seudulle, mielessä lintujen katselu ja kuvaus. Olin sopinut pidennetystä retkiviikonlopusta yhdessä Jari ’Peltsi’ Peltomäen kanssa. Lento Hesan kautta Ouluun sujui leppoisasti mutta Ouluun saapuessa totesin saapuneeni todella eri ilmastoon: pakkasta -16, lunta runsaasti. Yön vietin tutussa Hotelli Cumuluksessa ja aamulla, 21 asteen pakkasessa, Jari saapui klo 8.30 poimimaan mukaan ensimmäiselle retkipäivällemme.

Aloitimme Tyrnävän laajoilta peltoaukeilta peltopyyparvia etsien ja löytyihän niitä ihan kuvattavaksikin asti. Parissa parvessa oli 9+7 yksilöä mutta varmasti enemmänkin niitä alueella on – nämäkin parvet löytyivät ”kiepistä”: vain vartiossa olleen peltopyyn päälaen pilkistäessä aluksi lumihankien sisältä! Punertava aamuaurinko loi hienoa kelmeää valoa kylmille peltoaukeille. Jatkoimme matkaa Limingan puolelle ja Jarin keittäessä päiväkahveja kuvasin hänen ruokinnallaan perinteisellä ”joululyhteellä” keltasirkkuja, ruokintalaudalta pikkuvarpusia ja läheisistä puista turkinkyyhkyjä (joita oli ainakin n. 15). Kahvin jälkeen jatkoimme Lumijoen suuntaan ja pian löytykin peltoauken reunalta hiiripöllö päivystämästä kuusen latvasta. Vähän huijasimme sitä lähemmäksi jo aiemmin elämänsä päättäneen kotihiiren kanssa ja onnistuimme napsimaan ainakin muutamia lentokuvia kun hiiripöllö iski ”syöttiimme”. Taitava ja kaunis lintu!

Lyhyt talvipäivä, 3.2., olikin jo puolillaan ja lähdimme ajalemaan kohti Vaalaa, jossa on jonkin aikaa viihtynyt melko kesy ukkometso. Matkalla Muhoksessa tien varresta pelmahti lentoon n. 15 pulmusen parvi – hauska talvihavainto. Vaalassa haimme ensin kyytiimme legendaarisen luontokuvaaja Eero Kemilän ja porhalsimme kolmisin metsopaikalle, jossa ainakin aamupäivällä lintu oli vielä nähty. Pian Eero sen löysikin uudelleen, aivan rannasta lumikiepistä, josta komea metsokoiras ponkaisi killistelemään hangelle. Kamerat räpsivät ja tuntui että teleobjektiivi oli täysin turha kapistus koska lintu päästi kepeästi 2-3 metrin päähän! Agressiivinen se ei ollut hiukkaakaan kuten joskus ns. hullut metsot. Heikko lumisade hiukan välillä himmensi näkyvyyttä ja ripotteli metson höyhenpuvulle valkoista kuorrutusta mutta pian lintu lennähti rantasaunan katolle ja siitä koivuun syömään silmuja ja urpuja. Luulimme että metsot viihtyvät vain havupuissa mutta tämä matki vallan mainiosti teeren tapoja! Muistikortit täyttyivät, akut hyytyivät ja tyytyväisinä jatkoimme rautatieasemalle katsomaan Eeron hienoa luontokuvanäyttelyä, sieltä Eeron piilokojuverstaalle ja vielä iltapäiväkahville Eeron kotiin. Juttua riitti kunnes Jarin kanssa suuntasimme takaisin kohti Liminkaa.

Söimme mainion päivällisen ja Jari ajoi minut illaksi Hotelli Vihiluotoon, johon illemmalla saapui yöksi myös Helsingin koneella maailmanmatkaaja Tarmo Lampinen (reilusti yli 100 maata!) huomiseen retkiseuraamme. Ilta kului kannettavan tietsikan äärellä.

Lauantaiaamuna, 4.2., lähdimme aikaisin liikkeelle koska tarkoituksena oli ehtiä n. 60 km Oulusta sijaisevalle kotkakuvauskojulle pimeän aikaan odottamaan aamun valkenemista. Lähtö Vihiluodon lämpimästä huoneesta oli klo 05.00, taivas oli tähtikirkas ja pakkasta kirpeästi -26 astetta. Vähän arvelutti kuinka kuvauskojussa tarkenisi koko valoisan ajan… Saavuimme erämaa-alueelle, jätimme auton pienelle metsätielle, laitoimme tavarat kahteen ahkioon ja otsalamput päähän ennen vajaan kilometrin metsätaivalta. Matkalta kiskaisimme mukaan vielä kolmannen ahkion täynnä kotkan ravintoa. Saavuimme pimeässä kojulle, laitettiin kaasulämmitin päälle, tavarat sisään ja kamerat asemiin. Juttelimme kuiskaten ja joimme kuumat aamuteet. Samalla huomasimme aamun hämärässä ison linnun laskeutuvan kojun edustalle – maakotka saapui n. 15 min ajaksi syömään ruhoja. Harmi että kuvaus oli vielä täysin mahdotonta liian niukan valon takia. Pian saapuivat ensimmäiset korpit ja kohta niitä hyöri kojun edessä liki 80 yksilöä. Sitten tapahtui kummia – kauempana lennähti kanahaukka ja vähän myöhemmin kaikki korpit hävisivät lähimetsiin. Myöhemmin koko päivänäkään ne eivät juurikaan tulleet haaskoille, kuvaushollille kylläkin, ja maakotkasta ei aamun jälkeen näkynyt vilaustakaan vaikka korppien reaktioista päätellen se lähimaastossa käväisikin. Pienessä kojussa oli kuitenkin kodikkaan lämmintä, tähystimme vuorollamme, söimme eväitä ja kaikki taisivat vähän torkahtaakin pitkän päivän aikana. Sisällä tarkeni mukavasti liki 20 asteen lämmössä. Iltapäivän sinertyessä tummaksi yöksi poistuimme kojusta, siistimme jälkemme ja kävelimme takaisin autolle. Pakkasta oli ainakin 25 astetta jälleen ja auton käynnistyminen ei ollut ihan kivuton läpihuutojuttu mutta pääsimme kuitenkin turvallisesti takaisin Ouluun – yksi hirvi tosin juoksi editsemme metsätaipaleella.

Ajoimme hotelli Vihiluotoon, söimme maittavan illallisen ja jäin paikalle yöksi Tarmon lähtiessä Peltsin kyyditsemänä jonkun ystävänsä luokse yöksi. Toivottavasti huomenna on parempi kuvausonni vaikka toki sain tänään ainakin korpeista toistaiseksi parhaat kuvani! Mainittakoon, että Peltsi oli kojussa pari päivää myöhemmin koko päivän ja silloin kotkapari oli saapunut ruokinnalle vasta iltahämärissä klo 16.15…

5. helmikuuta valkeni edelleen kirkkaana ja kylmänä, -26 astetta. Maittavan aamiaisen jälkeen Peltsi ja Tarmo tulivat hakemaan klo 8.30 ja suuntasimme auton uudelleen kohti Tyrnävän peltoja. Tien varressa väijyi kanahaukka ja hetkeä myöhemmin löytyi peltojen keskeltä isolepinkäinen mutta liian kaukaa kuvaamista ajatellen. Jatkoimme matkaa perjantaiselle peltopyypaikalle mutta jo kaukaa näimme pellolla istuvan vanhan naaras-kanahaukan, joka popsi maittavaa peltopyyateriaa! Kiersimme varovasti paikalle jolloin kanahaukka kupu pullollaan häipyi heti maisemista. Muut peltopyyt olivat tietysti tipotiessään – hangella vain henkensä menettäneen höyhentuppo.

Matka jatkui ja muutaman minuutin kuluttua löytyi kuusen latvasta retken toinen hiiripöllö, jota kuvasimmekin puolisen tuntia – erityisesti lennossa mutta harmiksemme pöllö pysytteli valtaosan ajasta pahasti vastavalon puolella. Napakka pakkanen pakotti eteenpäin ja käytyämme Limingan keskustassa kuvaamassa n. 10:tä paikalla ollutta turkinkyyhkyä poikkesimme vähän lämmittelemään kahvikupin ääreen Jarin kotiin. Mutta – ilma oli edelleen talvisen kirkas ja kuvauksellinen ja lähdimmekin jahtaamaan vielä uutta hiiripöllöä (retken kolmatta), joka löytyi Selkämaantien varrelta. Varsin ko-operatiivinen yksilö josta syntyi kauniita lentokuviakin sen saalistaessa myyriä valkoiselta hangelta. Lumijoen tien varren perjantainen hiiripöllö sen sijaan oli nyt piilossa mutta johan niitä jo nähtiinkin ja kuvattiin. Pistäydyimme pikaisesti Jarin metsäruokinnalla, jossa töyhtö- ja hömötiaiset tulivat melkein syliin ja sieltä jatkoimme Sannanlahden rantaan taas isolepinkäisiä hakemaan. Yksi löytyikin mutta katosi samantien metsän taakse.

Iltapäivä alkoi jo punertaa ja päätimme kerran vielä palata Tyrnävän peltopyypaikalle ja hetken odottelun jälkeen hangesta putkahtikin pää, toinen, kolmas jne – paikalla, ihan tien vieressä mukavassa auringonpunerruksessa oli taas 7 peltopyytä, joita kuvattiin ahkerasti koska nämä poseerasivat poikkeuksellisen rauhallisesti.

Aiemmin päivällä olimme sattumalta Limingan puolella huomanneet tuoreella lumella lapinpöllön saalistusjäljet – ”enkelikuvioita” lumella ja ajoimme reippaasti eteenpäin jotta ehtisimme vielä katsastaa olisiko itse pöllökin tullut esille. Ja olihan se! Lapinpöllö istui tyynenä, ja ilmeisen kylläisenä, pellon reunametsässä josta Jarin tarkka silmä sen hienosti poimi. Auringon jo laskiessa räpsimme siitä kaukaa vielä muutaman kuvan dokumentiksi ja jatkoimme syömään ja sitten samaa matkaa lentoasemalle – Tarmon ja minun lento Helsinkiin lähti 18.30. Jatkolento Turkuun oli ajallaan ja kotona olin iltakymmeneltä. Tyytyväisenä hienoon retkeen! Nyt oli Turussakin jo 18 astetta pakkasta – vähän eri keli kuin lähtiessä…

BirdLide Suomi järjesti pressanvaaliviikonloppuna 28-29.1.2006 ensi kerran Suomessa ns. pihabongauksen, alunperin brittiläisen mallin (”Big Garden Birdwatch”) mukaan. Tarkoituksena on että mahdollisimman moni linnuista kiinnostunut henkilö tai perhe eri puolilla Suomea laskee/kirjaa tunnin aikana – joko lauantaina tai sunnuntaina – kaikki kotipihaltaan näkemänsä lintulajit ja lintuyksilöt. Ihan ensimmäinen kerta tämä ei itse asiassa ollut sillä 2.9.2000 järjestettiin, ei tosin BirdLifen organisoimana, leikkimielinen ns. big sit (meillä kulki nimellä tonttipinnakisa) jolloin kaikki omalta pihalta 24 tunnin aikana havaitut lintulajit kirjattiin ylös. Sen kisan voitti muistaakseni Jörgen Palmgren Tammisaaren saaristossa olevalta mökkitontiltaan, itse taisin olla kolmas tai neljäs 66:lla lajilla omalta mökkitontiltani Halikon Angelniemeltä.

Toki siis nytkin kannoin korteni mukaan ’pihabongaukseen’ eli tähän talviseen tapahtumaan. Sinällään nimi on ihan väärä sillä eihän tässä mistään bongauksesta ole kyse sanan alkuperäisessä merkityksessä vaan yksinkertaisesti vaan havainnoidaan oman pihan linnustoa, pihalle kuuluvat tai ylilentävät lintulajit mukaanlukien. Oma havaintotuntini Angelniemen taloni pihalla ajoittui lauantaihin 28.1.06 klo 10.00-11.00 ja ko. tunnin aikana havaitsin 16 lintulajia ja 118 lintuyksilöä. Jokatalvinen ruokintani tietysti edesauttoi näinkin mukavaa tulosta. Lajit olivat (suluissa lukumäärät): urpiainen (40 ylilentävää parvessa), viherpeippo (21), talitiainen (12), varis (11), keltasirkku (9), sinitiainen (9), närhi (3), mustarastas (3), käpytikka (2), isokäpylintu (koiras ja naaras pihamännyissä n. 10 minuuttia), töyhtötiainen (1), kuusitiainen (1), hömötiainen (1), harmaalokki (1 ylilentävä), palokärki (1) ja lehtopöllö (1 huuteli useita kertoja lähimetsässä). Punatulkku loisti taas poissaolollaan kuten koko talvena. Mutta – mukava tapahtuma kaiken kaikkiaan ja mielenkiintoista nähdä paljonko kiinnostusta se on herättänyt!