Perjantai-illan mukavan kyläreissun takia pääsin liikkeelle vasta lauantaiaamuna mutta ei hätää – sumu verhosi koko lounaisen Suomen. Oli aika pistäytyä mökille Halikon Angelniemelle ja toiveet ilman kirkastumisesta olivat tietysti korkealla. Tuuli oli eteläkaakosta ja yöllä plussaa eli lintuja voisi muuttaakin. Mutta – koko päivä oli ainakin Halikossa kylmänkostea ja sumuinen, vasta aivan illansuussa ilmaantui hiukan näkyvyyttä.
Kokkilan lossiuoman reunalla herätti huomiota nukkuvien sinisorsien joukossa oleva valkoinen pallo, joka nostaessaan päänsä osoittautui albino-sinisorsaksi. Kermanvärisiä ja muutenkin ’värivammaisia’ sinisorsia olen toki ennenkin nähnyt mutta tämä oli ensimmäinen täysin PUHDAS albino. Ilmeisesti sama lintu on kuulemma nähty Halikonlahdella mutta siitä kuulin vasta myöhemmin.
Toki sumussakin kiertelin katsomassa mitä nyt eteensä näki ja olihan muuttolintuja jo sentään maastossa. Angelniemen ”vuodareiksi” tulivat mm. tuulihaukka, pulmunen, isolepinkäinen, tukkasotka, liki 100 peippoa, pari järripeippoa, pari niittykirvistä, punarinta, 26 punakylkirastasta, 2 kulorastasta, laulurastas ym. Illalla näkyvyyden hetkeksi parantuessa muutti mökin edestä toitottaen koilliseen kolme laulujoutsenparvea (6+7+6) ja sumun yläpuolelta kuului aiemmin kurkiparven ääntä.
Sunnuntaiaamu oli taas paksun pilven peitossa kunnes pian alkoi vesisade ja – lähdettyäni jo puoliltapäivin Turkuun – sade muuttui kovaksi räntäsateeksi. Melkein Pääsiäisilma mutta nythän onkin jo Palmusunnuntai! Lossille oli yön aikana tullut 2 punasotkaa ja 3 nokikanaa mutta valkoinen sinisorsa oli jo poissa. Mökin rannassa tepasteli västäräkki, punarinta tapaili laulua ja 18+4 kurkea liukui talon yli pohjoiseen.
Kaupunkiin tullessa alkoivat Aurajoen sinisorsat jo peittyä räntään….
Räntäsade loppui illaksi mutta sumu ja usva jäivät. Lyhyt tarkkailu kaupunkiasunnon parvekkeella, Papinsaaressa, tuotti uudeksi parvekepinnaksi kauniin koiras-sinisuohaukan, joka määrätietoisesti matkasi kohti koillista. Aina yhtä kaunis laji!